Wille Hyvönen

Rock vaihtuu Hamletiin, rumpukapulat elokuvakameraan

Arsenickseilta tuplaedustus huippuyliopistoihin

Kuva ja teksti: Mete Sasioglu, Helsinki

Joel Mäkinen ja Wille Hyvönen istuvat Cafe Javan ulkoterassilla, keskellä vilkkainta Helsinkiä. Kaksikko on Lahdessa tunnettu Nick Arse & the Arsenicks -yhtyeestä, jossa Mäkinen toimii solistina ja Hyvönen rumpalina.

Tällä kertaa kookkaita cola-tuoppeja hypistelevä kaksikko on tullut kuitenkin puhumaan muusta kuin musiikista. Kummankin elämässä on tapahtunut vastikään tärkeä käännekohta: Mäkinen pääsi opiskelemaan näyttelijäntyötä Teatterikorkeakouluun (TeaK), Hyvönen puolestaan elokuvaohjausta Taideteolliseen korkeakouluun (TaiK). Kumpikin linja kuuluu Suomen vaikeapääsyisimpiin, joten suoritukset ovat hatunnoston arvoisia.

Vaan mikä on saanut muusikot kääntämään kelkkansa ja suuntaamaan uusille aloille?

Pitkä-aikaisia haaveita

Hyvönen kertoo elokuvan olleen hänelle aina musiikkia rakkaampi taidemuoto.
- Tää on ollut tosi syvä haave lapsuudesta saakka. Broidi teki kavereidensa kanssa leffoja ja minä
innostuin niistä ja tajusin, että ehkä itsekin olisi mahdollista tehdä niitä. Aika selkeästi ja määrätietoisesti olen yrittänyt toteuttaakin unelmani.

Hyvösen, 20, ansioluettelo liikkuvan kuvan piiristä on näin nuorelle miehelle jo kiitettävän pitkä. Omien lyhytelokuvien lisäksi hän on ohjannut muun muassa musiikkivideoita MTV:lle sekä valtakunnallisille TV-kanaville.
- Omien kavereiden hakiessa kesätöitä sitä huomasi, että voi itse tienata sillä mistä tykkää. Harrastuksesta tuli työ jo pikkupoikana. En ole ikinä pystynyt hakemaan ”kunnon töitä” tai tekemään sellaisia, Hyvönen selittää.

Jos Hyvönen onkin tiennyt lapsesta saakka, mitä tehdä isona, ei teatterimaailmaan sukeltaminen ole ollut Mäkisellekään mikään hetken mielijohde. Kiinnostus näyttelemiseen syntyi jo ala-asteella, kiitos poikaansa ahkerasti teatteriin kiikuttaneen äidin. Timotei-teatterissa, Pähkinäteatterissa ja Lahden kaupunginteatterissa nuorena vaikuttanut Mäkinen päätyi vuoden alussa suorittamaan
siviilipalvelusta Teatteri Vanhaan Jukoon. Musisointi siellä sai kuitenkin jäädä katkolle TeaKin tulosten selvittyä. Aloitteleva näyttelijä ei silti ole aikeissa unohtaa musiikkia.

- Ei musan tekeminen lopu missään tapauksessa, vaan oikeastaan musiikki on tällä hetkellä vielä suurempi intohimo kuin teatteri. Ihanne olisi, että pystyisin yhdistämään näitä kahta juttua. Toivottavasti musta ei kuitenkaan tule sellaista Samuli Edelmannia, vaan vakavasti otettavampi muusikko, Mäkinen heittää hymyillen.

Pääsykokeissa hyvät ja huonot hetkensä

Keväällä järjestetyt pääsykokeet olivat todellinen koettelemus sekä teatterin että elokuvan puolella. Pärjätäkseen oli laitettava kaikkensa peliin.

- Pääsykoeviikko oli yksi elämäni rankimmista, mutta samalla parhaista kokemuksista. Mulla oli alusta asti hyvä vire, ideat tuli saman tien ja tunsin olevani aivan oikeassa paikassa. Oli siistiä päästä tekemään kohtauksia oikeiden näyttelijöiden kanssa. Myös palautteen saaminen muun muassa Jarmo Lampelalta, yhdeltä lempiohjaajaltani oli hienoa, Hyvönen muistelee kokemuksiaan.

TaiKin mittelöt olivat vielä suhteellisen sivistyneet verrattuna Teatterikorkean vastaaviin.
- Vitutuksen hetkiä oli tosi paljon. Koko ajan on vedettävä niin täysiä, että se on henkisesti ja fyysisesti helvetin rajua. Siellä tulee niitä hetkiä, jolloin menee hyvin ja niitä, jolloin menee huonosti. Huonojen hetkien ei kuitenkaan saa antaa lannistaa itseään, painottaa Mäkinen.

Yhdeksi haasteeksi kokeissa Mäkinen mainitsee tehtävän, jossa piti keksiä ja esittää virolaisen stuertin rakkauslaulu, kun taustalla soitettiin pianolla tangoa. Valmistautumisaikaa ei ollut.

- Tollaisessa tilanteessa ei saa mennä lukkoon, vaan tekstiä pitää alkaa tulla. Siinä testattiin äärirajoja sellaiseen malliin, että kokemus jää varmasti mieleen. Tuskin missään muussa koulussa on noin armotonta ja alkukantaista tapaa etsiä sitä vilpitöntä tunnetta sisältä, Mäkinen päivittelee.

Arsenicksit tauolle toistaiseksi

Koulujen alkaessa elokuussa rautoja alkaa olla tulessa sen verran, että rajoja on pakko vetää. Yhteisesti on jo sovittu Nick Arse & the Arsenicksin jäämisestä määrittelemättömän pituiselle tauolle. Sovitut keikat kuitenkin hoidetaan.
- Mä jatkan itse uuden jengin kanssa. Syksyksi on varattu pari klubi-iltaa Torveen. 15.8. on ensimmäinen, ja esiinnyn siellä Joel Tapani -nimellä, Mäkinen valottaa tulevaisuuttaan musiikin suhteen.

Tästä voi päätellä, etteivät Helsinkiin siirtyvät taitelijat tule ainakaan kokonaan katkaisemaan suhteitaan entiseen kotikaupunkiinsa. Kumpikin myöntää silti, että ”helsinkiläistyminen” on helppoa, koska lahtelaisilla ei vahvaa kotiseutu-identiteettiä ole.
- Kaikesta huolimatta mulla on lahtelainen ”olo” myös täällä Helsingissä. Mulla ja Lahdella on tietynlainen suhde, vaikka se onkin aika ruma kaupunki. Palaan sinne varmasti tekemään juttuja, mutta en välttämättä fyysisesti asumaan, Mäkinen pohdiskelee.

Parastaikaa Lahdessa uutta lyhytelokuvaa ’Taivas saa odottaa’ työstävällä Hyvöselläkin on kaupungista vain hyvää sanottavaa.
- Siellä on niin pienet piirit, että sai usein tehdä ainoana omaa juttuaan. Sitä pääsi kehittymään tekijänä jotenkin paremmin, kuin jos olisin kasvanut esimerkiksi Helsingissä.

Nick Arse & the Arsenicks, Torvessa 09.11.2007
Joel Tapani, Torvessa 15.8.2007

Lisää Joel Mäkisestä
http://www.myspace.com/joeltapani

Lisää Wille Hyvösestä
http://www.hyvonen.net/

Kuvateksti:
Vaikka Joel Mäkisen (vas.) ja Wille Hyvösen yhteiset bändikuviot jäävät nyt tauolle, uskoo kaksikko tekevänsä yhteistyötä myös tulevaisuudessa. Asetelma saattaa kuitenkin silloin olla ohjaaja-näyttelijä.

Jogurtti maistuu samalle lakilla tai ilman

- Ensimmäinen vinkki seuraaviin ylioppilaskirjoituksiin osallistujille on, että kannattaa varautua mukaviin kalsareihin. Kuusi tuntia on yllättävän pitkä aika istua paikoillaan. Jos jossakin puristaa tai hiertää voi peli olla menetetty, sanoo Wille Hyvönen, Ateenan matkalta kotiutunut tuore ylioppilas.

Nick Arse & the Arsenicks -bändissä rumpuja paukuttava Hyvönen selviytyi kokeista magnan keskiarvolla ja on tyytyväinen saamiinsa papereihin. Kuten monella muullakin kokelaalla voi ajan organisointi ja motivaation puute nostattaa ylimääräistä sykettä etenkin vanhempien rinnassa. Bändin kanssa keikkailu söi Hyvöseltä muutamia lukutunteja, eikä rakasta videotaidettakaan voinut täysin unohtaa kurssikirjoja kahlatessa.

- Aika laiskasti ne kokeet meni. Yritin panostaa, mutta paljon oli muutakin tekemistä. Toisaalta on ehkä hyvä ylläpitää muutakin elämää tällaisen projektin aikana. Sieltähän se sisältö usein ainekirjoituksiinkin saadaan, toteaa Hyvönen ja hyväksyy väitteen, jonka mukaan tasainen elämä ei luo mitään uutta. Suurempaa eroa hän ei ylioppilaiden ja lakittomien välille rakenna. Vaikka kokemus ainutlaatuinen olikin, voi elämässä pärjätä myös ilman Gaudeamus igiturin veisaamista.

- Samalta se jogurtti maistuu, olipa sitten ylioppilas tai ei.
Tulevien juhlien suunnittelun Hyvönen on jättänyt suosiolla äidin ja siskon harteille. Vieraita on kutsuttu viitisenkymmentä ja yllätykseksi jää mitä rumpali kattaa kahvipöytään. Kirjoituksissa rokkimiehellä oli eväinä lihapullia, leipää ja karkkia. Turhaa stressiä hän ei kestittämisestä ota.
-Sukulaisia on toki aina mukava nähdä, mutta muuten juhlallisuudet eivät oikein minua pue. Kitaristimme Jussin isä Timo Sorjanen totesi aikoinaan, että "minähän en lähde sukulaisjuhliin pieruani pidättämään". Sellaistahan se vähän on, Hyvönen naurahtaa.

Elokuvaa

Juhlahumun laskettua on nuoren miehen seuraava etappi jo selvillä. Hyvönen suuntaa kohti Helsinkiä siivilipalvelukseen, jonka hän suorittaa kotimaisten kielten tutkimuslaitoksella. Sitä ennen on luvassa kolmen viikon koulutusjakso Lapinjärvellä. Makaronin keittoon ja yksinoloon on jo varauduttu ja muuttoa pääkaupunkiin hän odottaa iloisin mielin. Siivilipalveluksen ajankohta osui kohdalleen. Helsingin ammattikorkeakouluun pyrkinyttä Hyvöstä ei vielä tänä vuonna tärpännyt, mutta vuoden päästä on tarkoitus laittaa paperit Taideteolliseen korkeakouluun. Oma ala on vahvasti hyppysissä.

-Elokuvataide on se juttu, jota haluan opiskella. Musiikki ja bänditouhut kulkevat ihan siinä samalla viivalla, mutta ammattia ajatellen olen päättänyt panostaa täysillä kuvauspuuhiin, kertoo Hyvönen.

Uusimman musiikkivideon hän kuvasi ja ohjasi lahtelaiselle Before the Dawnille. Toinen video löytyy samaisen bändin tulevalta levyltä. Käsikirjoitus tehtiin yhdessä BTD:n kapellimestarin Tuomas Saukkosen kanssa ja uusia lyhytelokuvia on työn alla. Miten aika vielä riittää lyömään tahtia omassa bändissä?

-Kyllä sitä ehtii. Keikkoja voisi olla vähän lisääkin. Helsingissä porukka laulaa jo mukana, mutta olisi kiva saada ääntä kuuluviin myös muilla paikkakunnilla, Hyvönen toivoo.

Linda Martikainen

Ohessa oli pressikuva, jossa Hyvönen pomputteli futista, ja pahoitteli tälle jäävän ajan vähyyttä.